Anu Hall Suomen vai Ruotsin malli?

Suomen vai Ruotsin malli?

Etelä-Suomessa on parhaillaan käynnissä lasten talvilomaviikko. Koululaisten pitkät lomat ja niiden yhteensovittaminen vanhempien lomien kanssa on usein haastava palapeli. Vaikeusaste lisääntyy, mikäli kyseessä on yhden vanhemman perhe. Kaikilla ei ole isovanhemmat lähellä tai he ovat vielä itse työelämässä. Toisilta perheen tukiverkosto ja lähi-ihmiset puuttuvat kokonaan. 

Meillä Suomessa perhe- ja työelämän yhteensovittamista tukevat käytännöt eivät ole kovin yleisiä, vaikka esimerkiksi liukuva työaika antaisi tähän hyvät mahdollisuudet. Yhteensovittamisen tulisikin olla nykyistä joustavampaa. 

Miten asia on sitten hoidettu Ruotsissa, jossa Fritidshem toimii seuraavalla tavalla: 

1. Suomessa kerhot ovat kiinni lomien aikana, kun ne Ruotsissa ovat auki. 

2. Meillä lasten iltapäiväkerhot ovat auki 1.-2. luokkalaisille, kun Ruotsissa kerhotoiminnan ulottuu läpi koko ala-asteen. 

3. Meillä ole järjestämisvelvoitetta kerhotoiminnalle, kun Ruotsissa se on lakisääteinen. 

Kerhotoiminta vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja, jonka lisäksi se luo turvallisuutta yksinäisille pikku koululaisille. Ohjattu liikuntaa kerhoissa tasoittaisi harrastuksiin ja niihin kuljettamisiin liittyviä paineita, kun harrastaminen tapahtuisi osittain kerhotoiminnan yhteydessä. 

Olisin mielelläni tekemässä sellaista politiikkaa, jossa lapsille ja heidän vanhemmille luodaan joustavampaa perhearkea esim. Ruotsin-mallin mukaisesti. 

Anu Hall 

#lapset #perhearki #vantaandemarit #AnuHall2021

Koulu rakentamassa turvallista elämää

 

Koskelassa tapahtunut nuoren järkyttävä murha on nostanut keskusteluun myös koulun roolin lasten ja nuorten arjessa. Miten koulu voisi osaltaan olla rakentamassa turvallista lapsuutta ja nuoruutta? Tähän liittyy kiusaamisen ehkäisy, oppimisen tuki, erityisopetus, inkluusio ja ryhmäkoot

Mielestäni inkluusio eli pyrkimys opettaa kaikkia oppilaita samassa ryhmässä on hyvä asia, mutta sen onnistuminen edellyttää, että oppilas saa tukea ja ettei ryhmäkoko ole liian suuri.

Vantaalla on perusopetuksessa noin 23 000 oppilasta. Heistä 2 624 oppilaalla on erityisen tuen päätös, kaksi vuotta sitten heitä oli 2 350. Vain osa heistä (10-20 %) on ollut täysin integroituna yleisopetukseen, muut osallistuvat opetukseen osittain tai kokonaan joko oman lähikoulunsa pienryhmissä tai kaupunkitasoisissa pienryhmissä. Valtakunnan tasolla erityistä tukea saa noin 8,5 % perusopetuksen oppilaista, Vantaalla prosenttiosuus on siis valtakunnan tasoa korkeampi.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ on laatinut oppimisen tuen toimivuuden parantamiseksi oman seitsemän kohdan mallinsa, siihen kannattaisi kunnissa tutustua. Käsittelen mallista yhtä kohtaa, opettajamitoitusta.

OAJ on esittänyt mallin, jossa perusopetuksessa opettajia olisi luokilla 1-2 vähintään 1:18 ja luokilla 3-9 vähintään 1:20 suhteessa oppilaiden määrään. Erityisen tärkeää inkluusion kannalta olisi, että oppilaiden tuen tarve otettaisiin huomioon opettajamitoituksessa. Erityisen tuen oppilaat laskettaisiin kertoimella 2, vieraskieliset ja tehostetun tuen oppilaat kertoimella 1,5.  Vastaavanlaiset mitoitukset OAJ on laatinut myös varhaiskasvatukseen ja toiselle asteelle. Erityisopettajia pitäisi olla riittävästi, 1:100, paitsi esi- ja alkuopetuksessa 1:50.

Vantaan vuoden 2021 budjetista kasvatuksen ja oppimisen toimialan osuus on noin 30 %. Kasvatukseen ja oppimiseen liittyvät asiat ovat tärkein asia, joka kuntiin jää sote-uudistuksen jälkeen. Siksi asiallinen ja jatkuva keskustelu poliitikkojen, virkamiesten, vanhempien ja oppilaiden kesken koulutukseen liittyvistä asioista on erittäin tärkeää, ei vain ennen kuntavaaleja vaan myös kuntavaalien jälkeen.

Ulla Kaukola